Koirasynttärit!

Tässä on Maija. Maijalla on synttärit.

Tässä on Sanna. Sannalle ei ole kakkua. 

Mitä yhteistä on Maijalla ja Sannalla? No, molemmat ovat horoskoopiltaan härkiä. Maija saa viettää synttäreitään ensin ja juuri tänään Maija täyttääkin yhden vuoden! Meillä on koirakaveri jack russell Ronja kylässä ja onkin vietetty kunnon koirasynttäreitä kolmen koiran voimin. Koirat ovat telmineet pihalla ja iltaruuaksi on tarjolla maksalaatikkoa, nakkeja ja rahkaa. Lahjaksi Maija sai Ronjalta luita ja kunhan emäntä tästä kerkiää, niin haetaan vielä kunnon ison tytön valjaat kaupasta. Onnea Maikki! <3

Tampereella on tänä viikonloppuna kansainvälinen koiranäyttely ja kävin siellä Ronjan ja hänen omistajansa kanssa näyttämässä Ronjaa. Tai siis minä olin vain hengaamassa. Olin totaalisen haltioitunut niistä kaikista koirista. En ole koskaan ollut koiranäyttelyssä, ja se oli kuin olisin kuollut ja päässyt koirataivaaseen! En varmaan koskaan ole ollut niin onnellinen kuin siellä niiden satojen koirien keskellä! Ne koiranäyttelyihmiset on kyllä ihan pimeitä, mutta voi miten ihania koiria. Ronja sai arvosanaksi ''erinomainen'' nuorten narttujen sarjassa. Onnea Ronja!

Meidän kotitreenit ovat edistyneet vaihtelevasti. Namilauta tuottaa vähän päänvaivaa ja eräskin kerta Maija nuuskutteli antaumuksella kynttiläkuppeja, jotka olivat jääneet lattialle, namilaudan reikien sijaan. Maijan juoksut ovat tulleet kriittiseen vaiheeseen, jolloin hänellä on ollut enimmäkseen naapurin akita/rottweilermix mielessä. Tyyppi vetää ja huutaa tuolla lenkillä jos vaan saa siitä uroosta vainun. Lisäksi hän pissii niin paljon, että itse en ymmärrä mistä sitä enää edes tulee. Odotan kovasti aikaa kun vien Maijan steriloitavaksi...

Juhlikaamme nyt kaikki Maijan synttäreitä ilmapalloin, serpentiinein ja jos vaikka skumpat vielä poksautettaisiin auki. Ensi kertaan.

Tähän joku kiva otsikko

Tässä on Maija. Maija löytyy treffipalstalta nimellä Menkkaleidi-15.
Sanna miettii vielä omaa nimimerkkiään, joten kuvaakaan ei ole saatavilla. Sori siitä. 

Meille on tapahtunut paljon sitten viime postauksen. Remonttimme on edennyt kerrankin ihan kivasti, siitä asiasta vuodatamme harvakseltaan Torkku & Herkku -blogissa. Joo tämä oli mainos. Sitten Maijalla alkoivat ensimmäiset juoksut, mikä on ollut jännää ja kiehtovaa ja näkynyt jonkin verran nuoren neidin käytöksessä. Asia on noteerattu myös kahvipöytäkeskusteluissa. Voin kertoa, että oli haastavaa olla nauramatta, kun small talkia rakastavaa esikoisemme kertoi isoisälleen kesken keksinsyönnin, että ''Maijan pimpistä tulee verta''.

Kaikkein jännin juttu on ollut se, että talomme pääluku kasvoi viiteentoista. Meille kuoriutui viisi tipua. Maija ei ole hirveästi tainnut tipuja nähdä, mutta kun ne on tuolla meidän keittiössä niin kyllä ne kuuluu ja varmaan haiseekin.

Maija yritti tutustua tipuihin, mutta
ravintoketjun huipulla oltiin toista mieltä.

Kaiken puuhan keskellä treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta saatiin kuin saatiinkin namilauta käyttöön. Se oli hämmentävä hetki meille molemmille. Olen varmaan aiemminkin kertonut siitä, että vaikeinta on hahmottaa itse, että mitä pitää tehdä ja pysytellä siinä. Maija kuitenkin tutustui lautaan ja sai pari onnistunutta toistoa sillä. Me ollaan harjoiteltu melkein joka päivä pihalla perustottelevaisuutta ja etsitty nameja, mitä Maija rakastaa. Toinen asia mitä Maija rakastaa on lasten tumppujen varastelu, mutta olen saanut sen vähenemään kun ollaan treenailtu muita juttuja lasten läheisyydessä ja muutenkin olen palkinnut Maijaa rauhallisuudesta lasten seurassa.

Lopulta olikin aika vaihtaa paremmat collegehousut jalkaan ja lähteä matkaan. Tällä kertaa eniten jännitti miten Maija käyttäytyisi luokassa. Viimeksi hän oli aika hermostunut ja sitten vielä nämä juoksut päälle. No turhaan jännitin, Maikki otti tosi rennosti. Nukkui paljon ja kulki nätisti. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä ja pystyin itsekin keskittymään johonkin muuhunkin kuin omaan koiraani.

Ekana päivänä harjoiteltiin hihnakävelyä ja namilautajuttuja ja aloitettiin ilmaisun harjoittelu. Hypokoiran pitää siis kertoa jollain opetetulla tavalla diabeetikolle, että hänen verensokerinsa on matala. Eniten hämmennystä tuotti taasen oma osuuteni, mutta kyllä se siitä lähti sitten rullaamaan. Maija oli innokas oppilas ja hoksasi kyllä nopeasti mitä pitää tehdä.

Vaikka lähipäivät ovat jänniä ja väsyttäviä, niin tykkään niistä erityisesti sen vuoksi, että saan päivän päätteeksi mennä hotelliin ja olla siellä ihan yksin! Saan niin harvoin olla kotonakaan yksin, että oma laatuseurani on luksusta. Maijaa ei nyt tässä lasketa seuralaiseksi. Se on koira. Tälläkin kertaa yövyin Tammisaaressa. Olin ollut tyytyväinen viime visiittini hotellimajoitukseen, mutta varasinkin tällä kertaa yhden hengen huoneen motellista, joka oli hieman halvempi.

Motelli oli ulkoa vähän karu ja vastaanotosta varmistettiin, että haluanko varmasti yhden hengen huoneen, koska ''se on pieni koppi''. Mutta minä halusin. Ja minä pidin siitä kopista. Se oli vähän nuhjuinen ja siellä oli vähän turhan lämmin ja tiemelu kuului selvästi, mutta minä sain olla siellä ihan yksin!

Illalla oli vielä pakko lähteä samoilemaan Tammisaaren vanhaan kaupunkiin, koska siellä on aivan älyttömän kaunista ja idyllistä ja sitten on se meri. Kotimaanmatkailu on ehkä parasta. Itsehän asun alueella, jossa suomenruotsalaisuus ei ole se juttu. Joskus kuulee huhuja, että joku on ehkä joskus nähnyt suomenruotsalaisen vilaukselta, mutta siinä se. Tuntuu, että olisin ainakin itse hyötynyt vastahakoisena ruotsinopiskelijana siitä, että jollakin luokkaretkellä olisi käyty ruotsinkielisessä kaupungissa ja annettu selvitä itse siitä, että kaupan kassa palveleekin toisella kotimaisella. Ihan vinkkinä F.E.Sillanpään lukiolle, että abiristeily humalaisten ruotsalaisten kanssa on vähän eri asia.

Toisena päivänä treenattiin ilmaisua ja namilautaa ja jos tehtiin jotain muuta niin en muista, koska univaje. Maija nukkui suurimman osan päivästä. Päivä meni tosi nopeasti ja vähän harmitti lähteä kotiin, mutta me oltiin Maijan kanssa niin väsyneitä, että treenaamisesta ei olisi enää tullut mitään.

Seuraavaksi on luvassa kuvaspämmi turisteilustani:

 

Raippatorin häpeäpaalu. Mmm...häpeäpaalu.

Nää ihmiset elää näin joka päivä!

Siellä oli eläinkortteleita!

Ja paljon konesaumattuja kattoja

Vasemmalla olevassa talossa oli puhalletut
ikkunalasit ja tuo asia edessä oli söpö

En ole kirkkoihmisiä,
(enkä selvästikään pätevä valokuvaaja)
mutta tämä oli nätti

Idylliä ei rikkonut edes
rasistinen kenkäkauppa

Aamukahvit tuolla parvekkeella ei haittaisi

Vuohikortteli ja osa sormestani,
sori en jaksanut photoshopata 

Merenrantatalo, jolla oli jokin funktio,
jota en enää muista

Minigolf-radalla oli narsisseja
oksentava delfiini
 

Maija ja motellin Ikea-lamppu

 Tack och adjö.

Saamaton emäntä on hyvä emäntä

Tässä on Sanna. Sanna on olohuoneessa. 

Tässä on Maija. Maija on ylösalaisinkoira.

Pari viikkoa harjoittelua on nyt takana. Maija on innokas oppilas ja hoksaa nopeasti mitä häneltä halutaan. Ehdottomasti vaikeinta on ollut kouluttaa itseään toimimaan järkevänä ja tavoitteellisena kouluttajana. Minulla toivon mukaan tulee aina olemaan koiria, niin ehkä onkin jo aika minunkin oppia niiden kanssa olemaan. Ensimmäinen koirani, rauha hänen muistolleen, oli kovanpehmeä kerrynterrieri. Elämäni ilo ja tarkoitus. Ja sehän purkautui valtavaan hössöttämiseen ja tuloksena oli remmiräyhäävä ja eroahdistava herranen. Toki hän oli myös valtavan ihana ja fiksu, oppi sammuttamaan valot ja pelaamaan korttia. Hän oli upean kärsivällinen mokailujeni suhteen, sillä en yhtään tiennyt mitä olin hänen kanssaan tekemässä.

Toinen koirani on itseasiassa puolisoni koira, mutta olen ollut mukana pikkupennusta lähtien. Hän on basenji ja kouluttanut meitä enemmän kuin me häntä. Ymmärrän miksi basenjia ei suositella kenellekään ja ymmärrän miksei basenjin omistajat välttämättä halua enää muuta koiraa. Olemme olleet tyytyväisiä siihen, että hän on oppinut tekemään tarpeensa ulos ja ei enää tuhoa omaisuuttamme. Hän on ihana kuumavesipullo talven pakkasilla ja todella hyvä ystävä. Se lemmikki joka haluaa olla vieressä ja kuunnella murheet.

Maija siis on se jolla on jotain toivoa emäntänsä suhteen. Yksi kesykoira ja yksi villikoira ovat opettaneet rauhallisuutta ja sitä, ettei juuri mikään asia ole ihan niin justiinsa. Ja materiaan ei voi kiintyä, koska se joko syödään tai sen päälle pissataan.

Mutta ne treenit. Melkein joka päivä ollaan pontevasti jotain tavoitteellista puuhattu yhdessä. Sitten väsäsin tälläisen namilaudan. Muistin nikkaroidessani, että hitto minähän oikeastaan vihaan nikkarointia. Siitä tulikin vähän lyhyt ja vino ja reiät ovat vähän väärän muotoiset, mutta kyllä jos tällä emme opi, niin saamme olla oppimatta.

Tein itse ja säästin

Me ei olla vielä treenattu tällä laudalla, koska se pitäisi pyyhkiä. Materiaalit löytyivät meidän autotallista ja niissä on vähän kuraa ja hiirenkakkaa. Se on nyt siis ollut meidän verannalla 2 viikkoa, koska sen tuominen sisään ja pyyhkiminen, prosessi missä kestäisi noin viisi minuuttia, tuntuu niin kovin vaivalloiselta. Mieluummin olen märehtinyt asiaa joka päivä ja tuntenut syyllisyyttä saamattomuudestani.