Kenellä on hypo ja kuka on maisteri?

Tässä on Maija. Maijasta tulee hypokoira.    Tässä on Sanna. Sanna on maisteri.

Tässä blogissa seurataan miten Maija ja Sanna käyvät koirakoulussa. Maijasta olisi tarkoitus tulla isona hypokoira avustamaan esikoistamme, jolla on ykköstyypin diabetes. Hypokoiran tehtävä on ilmoittaa erityisesti matalasta verensokerista, joka on hengenvaarallinen tila. Osa koirista ilmoittaa myös korkeasta verensokerista, joka sekin on hengenvaarallinen tila. Koirat opetetaan myös noutamaan esim. mehua matalaan verensokeriin, ellei diabeetikko itse pysty enää sitä hakemaan.

Olimme lukeneet hypokoirista ja kiinnostuneet. Esikoisemme sairastui ykköstyyppiin pari vuotta sitten kaksivuotiaana. Diabetes on hyvin vaativa hoidettava ja ajattelimme yrittää hyödyntää koirien ylivertaista hajuaistia apunamme. Vanhempi koiramme on basenji, joten hän olisi ehkä liian haastava koulutettava työkoiraksi. Hän on myös jo niin tapojensa orja, että halusimme ihan uutta verta tähän hommaan. 

Kävimme läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat koirarodut, miettien mikä olisi kaikkein sopivin. Vakavassa harkinnassa olivat tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja länsi-götanmaanpystykorva, mutta niin vaan jotenkin eksyimme Viipurin koirat ry:n sivuille, ihan vaan katselemaan. Katselimme ainoastaan pentuja, sillä arvelimme pennulla olevan vähiten henkistä taakkaa kulkukoiruudestaan. Päätimme siis hankkia sian säkissä.

Minä olin perheestämme ainoa, joka ihastui ensisilmäyksellä Zaidan kuviin ja videopätkään. Muutkin pennut olivat söpöjä, mutta Zaidasta tuli SE olo. Lopulta muutkin taipuivat ja niin vain hakemus lähti Viipurin koirille. Jännitimme ja melkein jo luovuimme toivosta, kun mitään ei kuulunut. Sitten kun kuului niin ei kauaa kestänyt kun olimme Sipoossa, sateisella parkkipaikalla odottamassa lähetystä. Päivä oli syyskuun kolmas. Kanssamme odotti myös muita perheitä, joille oli koira tulossa. Tunnelma oli jännittynyt ja iloinen kylmästä sateesta huolimatta. Punainen pakettiauto saapui ja siellä oli Zaida siskonsa kanssa kuljetushäkissä. Nelikuinen, pieni, laiha ja kakkainen rääpäle.

Zaidasta tuli Maija, koska lapset olivat innostuneet Maija Mehiläisestä aika tavalla. Eihän se mikään koiran nimi ole, mutta kyllä siihen on jo tottunut. Nyt Maija on iso ja vähän ehkä pulska kakkalinko. Todella ystävällinen ja hyvähermoinen tyttö, mitä nyt murrosikä vähän tuo lisämaustetta luonteeseen. Jotain paimenkoiran geenejä Maijassa tuntuisi olevan ja hän tykkää käyttää nenäänsä, sekä noutaa asioita.

Niin se hypokoira-juttu. No Hypokoira ry kouluttaa pari kertaa vuodessa ryhmiä tähän tärkeään työhön. Me olimme onnekkaita ja pääsimme ensi viikolla alkavaan penturyhmään. Lähiopetus toteutetaan Karjaalla muutaman kerran vuodessa ja muuten tarkoituksena on harjoitella kotona. Pentukoulutus kestää n. puolitoista vuotta. Jos koulutus on onnistunut ja koira läpäisee Kiva Koirakansalainen -testin, hän saa virallisen hypokoira-statuksen. Vaikka loppuun asti emme pääsisikään, niin toivon, että Maijasta tulee olemaan apua esikoisemme hoidossa.