Hypomaisteri: Tähän joku kiva otsikko

Tässä on Maija. Maija löytyy treffipalstalta nimellä Menkkaleidi-15.
Sanna miettii vielä omaa nimimerkkiään, joten kuvaakaan ei ole saatavilla. Sori siitä.

Meille on tapahtunut paljon sitten viime postauksen. Remonttimme on edennyt kerrankin ihan kivasti, siitä asiasta vuodatamme harvakseltaan Torkku & Herkku -blogissa. Joo tämä oli mainos. Sitten Maijalla alkoivat ensimmäiset juoksut, mikä on ollut jännää ja kiehtovaa ja näkynyt jonkin verran nuoren neidin käytöksessä. Asia on noteerattu myös kahvipöytäkeskusteluissa. Voin kertoa, että oli haastavaa olla nauramatta, kun small talkia rakastavaa esikoisemme kertoi isoisälleen kesken keksinsyönnin, että ''Maijan pimpistä tulee verta''.

Kaikkein jännin juttu on ollut se, että talomme pääluku kasvoi viiteentoista. Meille kuoriutui viisi tipua. Maija ei ole hirveästi tainnut tipuja nähdä, mutta kun ne on tuolla meidän keittiössä niin kyllä ne kuuluu ja varmaan haiseekin.

Maija yritti tutustua tipuihin, mutta
ravintoketjun huipulla oltiin toista mieltä.

Kaiken puuhan keskellä treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta saatiin kuin saatiinkin namilauta käyttöön. Se oli hämmentävä hetki meille molemmille. Olen varmaan aiemminkin kertonut siitä, että vaikeinta on hahmottaa itse, että mitä pitää tehdä ja pysytellä siinä. Maija kuitenkin tutustui lautaan ja sai pari onnistunutta toistoa sillä. Me ollaan harjoiteltu melkein joka päivä pihalla perustottelevaisuutta ja etsitty nameja, mitä Maija rakastaa. Toinen asia mitä Maija rakastaa on lasten tumppujen varastelu, mutta olen saanut sen vähenemään kun ollaan treenailtu muita juttuja lasten läheisyydessä ja muutenkin olen palkinnut Maijaa rauhallisuudesta lasten seurassa.

Lopulta olikin aika vaihtaa paremmat collegehousut jalkaan ja lähteä matkaan. Tällä kertaa eniten jännitti miten Maija käyttäytyisi luokassa. Viimeksi hän oli aika hermostunut ja sitten vielä nämä juoksut päälle. No turhaan jännitin, Maikki otti tosi rennosti. Nukkui paljon ja kulki nätisti. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä ja pystyin itsekin keskittymään johonkin muuhunkin kuin omaan koiraani.

Ekana päivänä harjoiteltiin hihnakävelyä ja namilautajuttuja ja aloitettiin ilmaisun harjoittelu. Hypokoiran pitää siis kertoa jollain opetetulla tavalla diabeetikolle, että hänen verensokerinsa on matala. Eniten hämmennystä tuotti taasen oma osuuteni, mutta kyllä se siitä lähti sitten rullaamaan. Maija oli innokas oppilas ja hoksasi kyllä nopeasti mitä pitää tehdä.

Vaikka lähipäivät ovat jänniä ja väsyttäviä, niin tykkään niistä erityisesti sen vuoksi, että saan päivän päätteeksi mennä hotelliin ja olla siellä ihan yksin! Saan niin harvoin olla kotonakaan yksin, että oma laatuseurani on luksusta. Maijaa ei nyt tässä lasketa seuralaiseksi. Se on koira. Tälläkin kertaa yövyin Tammisaaressa. Olin ollut tyytyväinen viime visiittini hotellimajoitukseen, mutta varasinkin tällä kertaa yhden hengen huoneen motellista, joka oli hieman halvempi.

Motelli oli ulkoa vähän karu ja vastaanotosta varmistettiin, että haluanko varmasti yhden hengen huoneen, koska ''se on pieni koppi''. Mutta minä halusin. Ja minä pidin siitä kopista. Se oli vähän nuhjuinen ja siellä oli vähän turhan lämmin ja tiemelu kuului selvästi, mutta minä sain olla siellä ihan yksin!

Illalla oli vielä pakko lähteä samoilemaan Tammisaaren vanhaan kaupunkiin, koska siellä on aivan älyttömän kaunista ja idyllistä ja sitten on se meri. Kotimaanmatkailu on ehkä parasta. Itsehän asun alueella, jossa suomenruotsalaisuus ei ole se juttu. Joskus kuulee huhuja, että joku on ehkä joskus nähnyt suomenruotsalaisen vilaukselta, mutta siinä se. Tuntuu, että olisin ainakin itse hyötynyt vastahakoisena ruotsinopiskelijana siitä, että jollakin luokkaretkellä olisi käyty ruotsinkielisessä kaupungissa ja annettu selvitä itse siitä, että kaupan kassa palveleekin toisella kotimaisella. Ihan vinkkinä F.E.Sillanpään lukiolle, että abiristeily humalaisten ruotsalaisten kanssa on vähän eri asia.

Toisena päivänä treenattiin ilmaisua ja namilautaa ja jos tehtiin jotain muuta niin en muista, koska univaje. Maija nukkui suurimman osan päivästä. Päivä meni tosi nopeasti ja vähän harmitti lähteä kotiin, mutta me oltiin Maijan kanssa niin väsyneitä, että treenaamisesta ei olisi enää tullut mitään.

Seuraavaksi on luvassa kuvaspämmi turisteilustani: